Löysin tuon leffan kirjastosta ja yllätyin ilosesti, että se löytyy nykyään myös dvd:nä. Kun olin pienempi, meillä oli se vhs:nä ja tuo elokuva kosketti silloin jo miuta. Huomasin, näin kymmenen vuotta myöhemmin, että se edelleen koskettaa. Jos törmää tuohon leffaan, niin suosittelen lämpimästi! Tuo on aito kuvaus elämästä ja ystävyydestä, siitä mite ystävyys voi olla todelline voima. Lopussa tietysti taas itketti ( näin kymmenen vuotta myöhemminkin) :D Välillä pitää harrastella "leffa- ja itkuterapiaa", sellainen puhdistaa :)
 

Miulle ystävyys on voima, välittämistä, kuuntelemista, sanattomuutta, luottamusta, naurua, salaisuuksia, katseita, avun pyyntöä ja sen saamista. Myöskin sitä, että toinen sanoo ne ikävät tosiasiat, joita kukaan muu ei suoraan sanoisi. Ettei tarvitse jäädä yksin ongelmien - tai niiden iloisten asioiden kanssa. Aina voi jakaa jonkun kanssa omaa maailmaansa, jos se toinen on sen arvone. Onneks miun maailmaan mahtuu monta arvokasta ystävää :) Oon kiitolline heille siit, mite hyö on jaksanu miun (ajoittain) raskasta maailmaa kantaa, ku ite en oo jaksanu. Yritän olla kantamassa myös heidän maailmaansa, jos hyö ei juuri silloin itse sitä jaksa kantaa.

 
Näistä rakkauden täyteisistä tunnelmista jatkan kohta olohuoneen ja sohvan puolelle, koska kohta alkaa miun tiistai- iltojen ilo: Klikkaa mua! :D Yay!

<3: La