Viime viikonloppu meni susirajalla, koska näin ekaa kertaa yli neljään kuukauteen ihanaa ystävääni! <3 Hänel oli viel sillo lomaa, eli vihdoin myö nähtii IHANAAA! Ollaa kyllä yritetty nähä, mutta se on jääny tälle tasolle: 
S: Moikka, ootko tulossa ens viikonloppuna susirajalle..?
L: No joo en taida, ku olin siel viime viikonloppuna...
S: Fuck!! 
- Jotenka nyt oli kyll aivan supermahtavahuippua nähä! 

Mentii heposten kanssa käppäilemään! :) 

Muumi :) 


Käytiin hakee lenkkikaverit tarhasta :) 



Oli kyll huippua, juteltii pitkästä aikaa iha kunnolla ja naurettii iha ääliömäisille jutuille, iha niiku enneki :) Se varmaa siinä onki parasta: silti ollaa yhtä jäätävii ku enneki, ei paljo olla muututtu :D Kyllä näitä meidän peruskeskustelun kulkujaki tuli: 
(Puhutaan jostai tietystä aiheesta)
L: .... Mitä mie just äske selitin ? (ts. ite unohin jo, mistä puhuin..) 
S: Jaa-a... enpä muista.

S, toivottavasti nähtäis vähä aikasemmin, ku 4 kk:n päästä! Miulla oli ikävä siuta ja oli aivan mahtava nähä!<3  Kiitos ku jaksoit jopa niit miu iänikuisia avautumisia :D 

Lauantaina näin toista miu hyvää kaveria, inkeroista :) Karhu ja Kettu oliki menossa nukkumaan sopivasti, ni päästiin höpöttelemään kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Kyllähä siin meniki 5-6 tuntia,ku höpöteltii, oli todella ihanaa <3


Inkeroine oli leiponu leipää ja tässä on tulos: söin valehtelematta kaiken... : D


Turkinpippurit ja suklaa, ah nam! <3


Kynttilän valossa oli ihana höpötellä kaikkea teen, ruissarin, kakun, turkinpippureiden ja suklaan kera (söin lähes 90 % ajasta jotain hah! )!!

 

Sunnuntaina tajusin jotain... Tuo kerta oli ehkä viimeinen miu lapsuuden kodissa. Miu vanhemmat on pitkää ollu sill mielell, että muuttaavat ja ny taitaa olla sen aika. Outoa, ehkä suuntaanki ens kerrala iha uuteen ja outoon paikkaan, jota kutsua miun vanhempieni kodiks.

 

Miu (tuleva ex-)huone on oikeesti nii tyhjä, ettei siinä pahemmi mitää parempaa kuvattavaa ollu, ku tuo iänikuisen ihana karkkipeitto.

Muuton aikana oon törmänny monii muistoihin tavaroiden muodossa. Ne muistot ja niiden kohtaaminen tuntuu tosi vaikeilta, koska joitaki ihmisii kaipaa ja heit ei syystä tai toisesta vaa saa takasin. Mut elämä on ja pitäis vaa jaksaa kattoo eteepäi, koska menneisyys ei oo tulevaisuus (yksinkertasta kyllä, mutta varsiki tätä on viime aikoina pitäny hokee itellee parii otteesee..).

Kaikin puolin ihana viikonloppu ihanien ystävieni seurassa, karvakorvia unohtamatta! <3 Tällasia lisää, kiitos vain! :)
<3: La